Ja samassa se oli kättelemässä, syleilemässä ja heti taas rappusilla, huutamassa kuin varoittaen tupaan:--Täällä tulee vieraita, Matti.-- Naapurin Emma!
--Eihän nyt juuri vieraita ... eihän tämä ole mikään vierailun aikakaan. Tulin vain noutamaan papan ruuhta, kun sanoi jättäneensä.
--Olisihan se toki mekin.... Emma käy sisään. Taisi olla Matillakin jotain asiaa.
--Käypi sisään vain, käypi sisään, kuului tuvasta Korsun rento, leveä ääni.
Söderlingska näki leveässä sängyssä suuren miehen sukkasillaan, saappaat potkaistuina jaloista, punaisen parran--kissa rinnoilla kuin parran jatkona ... toinen käsi niskan alla, toinen kissaa silittäen ... mahtavana ja varmana.
--Ukko siihen heittäytyi pitkäkseen kaupungista tultuaan.
--Päivää, päivää.
--Loikoo vain. Ei huoli vaivata itseään... ja jos kissakin pelästyy....
Korsu aikoi nousta, mutta ei sitten noussutkaan, nosti vain kissan viereensä ja kiersi kätensä rinnan päälle ristiin.
--Emma tuli ruuhta noutamaan; sanoin jo, että olisihan se tuotu.