--Mistä sinä tulet? Onko siellä mitään? Oletko nähnyt meressä mitään?
Vasta tupaan tultuaan suvaitsi Söderlingska virkkaa jotain.
--Antakaa minulle jotain, mitä tahansa, että saan pahan pois suustani ... onko teillä jo kahvia?
Sitä oli, ja löytyi viinatilkkakin kaapin nurkasta.
Ne nautittuaan, toisten odottaessa ja ihmetellessä, tohtimatta kuitenkaan kysyä, mitä oli tapahtunut, ja tietämättä oikein mitä ajatella, istui Söderlingska penkin päässä, kädet polvilla, äänetönnä, ajatuksiinsa yhä synketen.... Jos minä sittenkin kuvittelin turhia ... jos ne eivät tiedäkään mitään.... Mutta vaikka eivät vielä tietäisikään, niin virolainen ei tule pitämään suutaan eikä ukkikaan ... ja virolainen saattaa tällä tuulella olla täällä milloin hyvänsä.
--Ei meressä ole mitään ... mitäs siellä olisi.... Mutta joka tahtoo tulla minun kanssani kirkkoon, niin laittautukoon heti valmiiksi.
--Lähteekö äiti kirkkoon? ihastui Helga.
--Lähden ... ja samalla tulliin.
--Suostuuko äiti sitten antamaan pois kaikki?
--Tehkää niinkuin tahdotte ... teidänhän ne on ... en minä jaksa yksin kaikkia vastaan.