--Itsehän sen tiennette.
--Ei, ei, ei oteta löytäjäisiäkään!
--Sitä minäkin! sanoi Söderlingska ponnistautuen ylös.--Ja ovessa mennessään:--Mitä kitkuttamisesta! Kun kerran antaa, niin antaa kaikki ... niin pääsette siitä rauhaan eikä ole sen enempää suremista eikä syntiensä sovittelemista!
--Voi, voi, äitikin tahtoo niin ... nyt puhalsi pyhä henki ensi kerran Saukkosaaren yli!
Mutta Kallen korva oli ollut kuulevinaan äidin äänessä ivaa ja
katkeruutta. Hän nousi ja meni hänen jälkeensä.
--Jos teidän tuntonne sanoo, että on väärin, jos annetaan kaikki, niin ei pidä tehdä toisin.
--Mitäpä tässä minun tunnoistani. Tehän tässä olette koko ajan tietäneet paremmin kuin minä, mikä on oikein, mikä väärin.
--Eihän se nyt ihan niinkään....
--Kas niin ... mene panemaan venhettä kuntoon.
Hanna riensi hänen jälkeensä vaate-aittaan.