--Mutta miksi te, täti, tahdotte antaa kaikki pois, kun ei Kallekaan enää näkyisi tahtovan?
--En minä tiedä, mitä ne milloinkin tahtoo, mutta sen minä tiedän, mitä minä itse tahdon.
--Joko nyt tekin olette päästänne vialla?
--Se on niinkuin minä sen sanoin.
--Olkoon sitten! tiuskaisi Hanna, teki kipakan pyöräyksen ja riensi kulmikkain elein karsinaansa, alkaen siellä mättää tavaroitaan kirstuunsa.
Helga ja Söderling istuivat vielä tuvassa.
--Eihän nyt sentään olisi tarvinnut kaikkea antaa.
--Kyllä, kyllä, se oli niin menevä! puhui Helga huumeissaan.
--Mikä sen mielen nyt sitten niin kokonaan muutti?
--Jumala avasi hänen silmänsä.