--Jos Helga saisi kaksikaan sataa markkaa, niin hän pääsisi lääkäriin ja saisi rohtoja niin paljon, että kyllä riittäisi, ja minä veisin hänet talveksi pois täältä kuivempaan paikkaan, koska semmoiset taudit kuin hänen kuuluvat paranevan maissa.
--Siis vielä tämän tytön osa eli, kun summa pyöristetään, 4500 markkaa....
--Ollappa tuossa pöydällä se raha!
--Tehdäppä joku laiva haaksirikon! nauroi herra, pistäen kynänsä liivin taskuun.
--Kuulkaa, herra konsuli--saanko sanoa? sanoi Söderling. Pitäisi saada vielä toiset puolet lisää! Jos kerran antaa, niin antakoon semmoisen summan, että voitaisiin ostaa koko tämä saari, sekä meidän oma puolemme että Korsun puoli.
--Luuletko, että isäntä möisi? sanoi Söderlingska.
--Möisi se! kyllä se möisi! innostui Söderling. Joka kerta kun häntä kirkolla tai kaupungissa tapaan, hokee hän: »Osta sinä minulta se saari, niin sillähän hänestä pääset. Minä en tahdo häntä häätää, kun arentinsa kerran maksaa, mutta kun saari on sinun, niin annat Korsulle semmoisen potkun, että hänestä pääset!»
--Kuka on Korsu?
--Naapuri ... tuossa toisessa päässä saaren, sanoi Söderling.
--Maailman suurin roisto! Verkkovaras! Salakalastaja! Sala-ampuja! Merirosvo! Ruumiinryöstäjä! puhkesi ukki.