--Mitä se on?
--Totikonjakkia teille.
--Anna sitten tänne!
--Maltetaan mielemme! Jos minä annan teille heti kaikki, niin juotte sen yhteen menoon eikä jää mitä tarjota pastorille ja puplikaanille.
--Eikö kutsuta naapuriakin yhteen iloon?
--Olkaa te....
Sitten tuli arkusta sikarilaatikko.
--Etpä arvaa, Söderling, mitä tässä on?
--En minä vain osaa arvata.
--Sikareja sinulle ... parhaitapa pitäisi ollakin eikä mitään kaupantekiäistavaraa ... kymmenen penniä kappale.... Siin' on.... Ei mutta ... katsohan niitä rakkareita! Minä pyysin täyden laatikon ja kehtaavat antaa vajaan ... yksi, kaksi, kolme ... kolme sikaria on poissa. Pidetäänpäs mielessä, kun mennään maksamaan.... En minä kuitenkaan olisi Matrosoffista tuota uskonut, mutta tässä maailmassa ei nyt näy pitävän luottaa kehenkään ... ei niin ainoaankaan, ei muihin kuin itseensä.