--Tytöt veisaavat siellä niin kauniisti.... Tuota niin ... mitä minun pitikään ... niin, että vaikka se nyt ei käräjöisikään itseään ihan puhtaaksi ... mutta kyllä se lie ollut koko kolahdus. Mahtoi olla ensin miehellä harja pystyssä, kun keksii laivan ja nousee siihen ja luulee saavansa sen pitää ja uskoo koko maailman voittaneensa, ja sitten tuleekin oikeat isännät ... eikä saa sen enempää kuin minkä hyvät herrat tahtovat annossaan antaa, ja ovat jo ehkä antaneetkin, enintään sikarin ja ryypyn.... On se nyt ihmettä ja kummaa, tämä maailman meno. Juuri kun näytti sakeimmalta, että nyt se vasta oikein päivä pimenee.... Mutta hyvä se on ihmiselle, että jumala meidät välistä panee koetukselle, säikäyttää, pelottelee, vaikkapa vain suottakin, että mitenkä paljon me pelästyisimme ... ja kyllä minä pelästyinkin.... Sanokoon sanomalehti mitä sanoo.
Söderlingska oli puuhannut siinä tulta viritellen, pannen saijuvettä kiehumaan, ja pienenteli sokeria polvellaan, kun Kalle tuli ilmoittamaan, että silakkaverkot ovat venheessä ... tulisiko joku toverina laskemaan?
--Menkää kaikki kolme, niin joudutte sitä pikemmin takaisin, ennenkuin vesi jäähtyy.... Yhhyh ... siitähän se kuitenkin on se oikea eläminen ... ei ole tosisiunausta meren hylkyjen jälessä houhottamisesta....
Miehet menivät, turpa höyryten. Ukkikin oli sytyttänyt sikarinsa.
--Kalle, kuulehan ... pistä tuo taskuusi ja pureksi heitä mennessäsi.
--Mitä tässä on?
--Ilman vain ... karamelleja vähän ... pilanpäiten ... ota....
Kalle otti ... ottipas. Se nyt sitten vasta on poika ... kukahan olisi toinen tehnyt niinkuin hän?... Ja Helga myös ... niin arkatuntoisia ja toisellaisia kuin muiden ihmisten lapset. Minä olen mitätön ja sokea ja käsittämätön.... Kyllä sillä on kaunis ääni tuolla opettajattarella.
Ja Söderlingskakin huilahutti pöytää pyyhkiessään virrenvärssyn, minkä sattui muistamaan:
Ihminen, miks kerskailet,
Tomu, tuhka olet vaan!