Oli tuskin joudettu sanaa vaihtamaan puskiessa ja puuhatessa. Syömättä ja juomatta oli päivä mennyt. Oli jo melkein pimeä, ennenkuin päästiin pois. Oli tyyntynyt ja sataa tuhutti. Helga oli mennyt ennen muita keittämään kahvia ja laittamaan ruokaa.
--Täällä on jo Kallekin! huusi hän tulijoille oveen.
Kalle istui ääneti pöydän päässä ikkunan alla, märkänä ja väsyneen näköisenä.
Nyt Söderlingska ei enää saanut riemuaan pidätetyksi.
--Meillä on kolme tuhatta! Mitäs sinulla on, poika?
--Mitä lie tuossa, sanoi Kalle nostaen märän esineen vierestään penkiltä pöydälle.
--Mikä se on? Mitä siinä on?
--Katsokaa.
Sen sanottuaan hän nousi ja meni ulos.
--Mitä siinä on? Mikä käärö se on? Tehkää tulta, että näkee!