Käärö, jonka Kalle oli jättänyt pöydälle, oli nahkainen torvikotelo. Sen sisässä oli toinen kotelo vahakankaasta, josta ilmaantui tukku papereita, niinkuin laivan papereita. Niitä avattaessa patosi pöydälle setelitukku.
--Tässä ... tässähän on rahaa.... Se on ... se on löytänyt rahaa.
Hanna syöksyi ulos Kallen jälkeen. Kalle seisoi kalliolla, päin sateeseen.
--Kalle, sinä olet löytänyt rahaa! Tiedätkö sinä, että sinä olet löytänyt rahaa?
--Tiedän.
--Kalle!
Hanna tahtoi käydä häntä kaulaan, mutta Kalle työnsi hänet pois ja lähti menemään.
--Mikä sinun on?
--Ei mikään.
--Tule tupaan!--mutta Kalle vetäytyi vältellen yhä edemmä. Hanna riensi takaisin sisään.