--Silloin saa kruunu hänen osansa.
--Pitäkää suunne siinä! karjaisi ukki. Ei penniäkään pois! Mikä on löydetty, se pidetään! Sekä rahat että paalit. Lyhentämättä!
--Niin minustakin! sanoi Söderlingska.
--Vaan pitäneehän toki ilmoittaa tulliin! Eikö? sanoi Söderling.
--Ei!
--Semmoinen on kuitenkin laki.
--Laki! Mikä laki? tiuskaisi ukki, melkein kuin vimmastuen.
--Isä, rauhoittukaa ... ei nyt rakenneta riitaa ... ollaan tyytyväisiä ... hyvä kaikki, miten hyvänsä.
--Eikö kuitenkin pitäisi tehdä niin kuin on oikein, koetti vielä Söderling.
--Niinhän tehdäänkin ... niinhän tehdäänkin. Mutta nyt minun täytyy saada ruokaa ja kahvia.... Kas niin, elä seiso siinä, Söderling, niinkuin puulla päähän lyötynä ... olethan sinä sen näköinen kuin olisi tapahtunut joku kauhean suuri onnettomuus. Kas niin, onko sinulla kahvia, Helga? Kun en ole sitten aamun saanut tilkkaakaan ... tahtooko joku muukin ensin kahvia?