--Minä ryöstin ne ruumiilta.
Sen sanottuaan hän yhtäkkiä kuin jonnekin lymytäkseen, kuin pakopaikan löydettyään, syöksähti Helgan aittaan.
Helga riensi sinne jälestä. Kalle oli heittäytynyt hänen vuoteeseensa ja makasi siinä poikkiteloin, selkä nyyhkytyksistä hytkyen.
--Kuule, Kalle, nouse--mitä sinä sanoit?
Helga koetti nostatella häntä istumaan.
Kalle voihki toisen vuoron, koetti toisen vuoron voittaa itseään, painautuen kiinnemmäksi seinään.
--Kuule, mitä sinä sanot? Ethän sinä ruumiilta ryöstänyt?
Mutta ei hän uskonut itsekään, mitä tahtoi uskotella. Kyllä Kalle oli tehnyt, niinkuin sanoi. Ja Helga lyykähti kirstulleen vuoteensa päähän, nyyhkyttäen hänkin.
Isä oli ilmestynyt oveen.
--Mikä sille tuli? Mitä te itkette?