--Ka, annetaan vaan pois ... eihän siinä ole mitään ... vaikka mennään heti paikalla ilmoittamaan. Jos olisi Kalle sanonut tuon ennen, niin olisi jo tehtykin ... olisi annettu kaikki....
--Niin, niin, kaikki pitää antaa.
--Kaikkihan annetaankin ... eihän me toki mitenkään iletä semmoista pitää, joka on ollut ruumiin kädessä ... eihän meillä toki tehdä, niinkuin naapurissa tehdään ... ollaanhan me toki siltä ihan toista väkeä, vaikka nyt sattuikin Kallelle sillä tavalla. Annetaan vain kaikki pois ... sillä tavalla siitä ei tule syntiä kenellekään ... ja jos olisi jo ennättänyt jotain pikkuista tullakin, niin kadutaan se synti.... Kallehan on jo katunutkin ja sinä myöskin, ja minäkin alan katua ... kyllä jumala sen antaa anteeksi.
Tytön kasvojen ja jäsenten jännitys laukesi laukeamistaan. Hän avasi silmänsä ja katseli isäänsä kuin turvaa hakien.
--Isä, veisataan virsi, sanoi hän hetken kuluttua.
--Veisataan vaan....
--Ottakaa tuo laulukirja tuosta.
Isä kurotti ikkunalta Helgan laulukirjan ja antoi sen hänelle.
--Kyllä minä luulen, että äitikin katuu, kun kuulee, puhui Söderling. Siltä varalta, ettei katuisi, vaan ettei kuitenkaan tapahtuisi syntiä kenellekään, niin saatetaanhan ilmoittaa, ennenkuin se tulee ... soutakoon Kalle heti paikalla tulliin.
--Ei, ei, äitiä ei saa pakottaa ... äidin täytyy taipua omasta ehdostaan jumalan tahdon alle!