--Vaan jos se ei taivu.
--Äiti taipuu, koska tekin taivutte. Miksi ei jumala valaiseisi äidinkin mieltä! Ei saa pakottaa, ei jumalakaan ketään pakota.--Voi, voi, kuinka minä olen onnellinen! riemuitsi hän nousten istumaan. Nythän me kaikki saamme näyttää jumalalle, että olemme hänen lapsiaan. Jospa olikin jumalan tahto, että Kalle ryöstäisi ruumiin. Isä, etkö sinäkin luule? Nyt minä tiedän, miksi jumala kuuli rukoukseni! Ensi pyhänä me menemme kaikki kirkkoon ja kiitämme ja ylistämme häntä siitä, mitä hän antoi meille tapahtua. Kiittäkäämme ja ylistäkäämme häntä!
--Lepäähän nyt siinä, lapsi.
--En minä enää tarvitse levätä....
--Sinä taas alat vapista.
--Veisataan nyt ... tämä.....
Helga etsi virren, alotti ja antoi kirjan isälle.
--Veisaa sinäkin ... tuosta.
--Se on niin pientä pränttiä ... en minä näe ilman laseja ... mutta minä koetan sinun mukaasi.
--Kalle, tule sinäkin tänne, kehoitti Helga.