--Ettäkö Kalle lähtisi paalien kanssa?
--Kalle tai sinä ... kumpi tahansa.
Hän ei saanut vastausta, ei myöntävää, ei kieltävää. Hän näki ... oli nähnyt jo heti rannassa, kun tulivat jurraillen vastaan, että oli jotain.. hän arvasikin sen melkein, mitä se oli....
--Ettepä arvaa, kenen tapasimme kaupungissa.... Kerrohan sinä, Hanna.
--Konsulin ja hänen masinistinsa, ja me ajettiin sen piilillä.
Mutta Söderlingska ei malttanutkaan jättää puhetta Hannalle.
--Se oli nyt sitä nurjinta, mitä minä eläessäni, iski hän.... Meidän piti juuri lähteä, purjeet olivat jo ylhäällä ... minä tulin juuri siitä pankista, joka on siinä vastapäätä Stockmannia.
--Mitä sinulla oli pankkiin asiata?
--Ajattelin, että miksikäs en kävisi kysymässä guldenien kurssia, kun kerran olen kaupungissa, niin sen tietää senkin, koska Kalle ei tietänyt pennilleen, eivätkä sitten saisi Räävelissä pettää ... sillä jos se vaihtuu sekin niinkuin ruplan kurssi, niin ei niihin ole luottamista. Vaikka ei se kuulu vaihtuvankaan, vaan on aina kaksi markkaa ja penniä ... jos vaihtuu, niin vaihtuu enintään pennillä tai parilla, mutta sehän ei ole mikään asia se.... Niinpä niin, kun tulin ulos....
--Minä seisoin ulkona ja odotin....