--Pitäkää te suunne ja antakaa minun puhua lasten kanssa! tiuskaisi taas Söderlingska. Sitten hän koetti puhua säyseämmin:.... Sanokaahan nyt, ihan totisesti ... tarkoitatteko te todella sitä, että rahat ja paalit olisivat pantavat menemään sitä tietä, mitä ovat tulleetkin, takaisin mereen?
--Ei mereen, vaan annettakoon ne sille, jonka ne ovat.
--Ja kenen ne ovat?
--Siitä kai kyllä saadaan aikanaan selko, kun saadaan tietää, kenen oli laiva.
Oli syntynyt äänettömyys; silloin meni Söderling sisään.
--Oletko sinäkin yhdessä hullutuksessa kuin nuo? huusi emäntä hänelle oveen.
--On minunkin mielestäni ilmoitettava tulliin.
--Mutta minun mielestäni ei ole!
--Oli se kuitenkin kovin paha, että tuli otetuksi väkisin ruumiilta.
--Väkisin? Mitenkä ruumiilta voi ottaa väkisin? Joka ei vastustele. Yhtä hyvin voi sanoa, että se antoi ottaa ne mielellään.