--Kallen olisi pitänyt toimittaa hänet siunattuun maahan, mutta Kalle sysäsi hänet tahallaan menemään.
--Sysäsikö hän tahallaan? Söderlingska jäi hetkeksi sanaa vaille.
--Minkätähden sinä sen teit? kysyi hän sitten säyseämmin.
--Kai minä tein sen siinä tunnossa, että kun en tietäisi, kenen rahat olivat, ja kun ei olisi ollut ruumista, niin ei minun tarvitseisi antaa niitä takaisin.
--Mahdoitkohan sinä ennättää sitä siinä miettiä? Etköhän sinä muuten vain hätäissäsi sitä sysännyt menemään? Ethän sinä silloin vielä tiennyt, että sillä oli siinä salkussa edes rahojakaan? Niin! Sinä olet ruvennut hautoinaan sitä jälestäpäin. Muut ovat sinua siihen yllyttäneet.
--Helgan hupsutuksia se on, tuhkasi Hanna.
--Ole sinä vaiti ja anna Helgan olla.
--Kalle katuu sitä sydämensä pohjasta eikä saa siltä rauhaa, sanoi Helga.
--Hirvittäisi minuakin pitää mitään siitä, mikä on ruumiilta otettu, vaikka olisi miten kuten otettu, sanoi Söderling.
Siinähän oli kyllä jotain perää, mutta siinä ei saanut olla perää. Kuta enemmän sitä siinä oli, sitä vähemmän sai sitä näyttää olevan. Ja kahta kiivaammin kävi Söderlingska nyt miehensä kimppuun.