--Tietysti, ettei tarvitseisi talvella pannaksesi tikkua ristiin, ei paikataksesi eikä korjataksesi! Kullakin omat ilonsa. Entä sinä, Kalle!
--Anna minä sanon, mitä sinun pitäisi saada! huudahti Helga. Sinun ja Hannan pitäisi saada uusi tupa, uusi oma venhe, uusi oma ruuhi ja kaikki kalavehkeet uudet.
--Antakaa meille moottori! sanoi Hanna.
--Päästäksesikö joka tuulella kaupunkiin? pisti emäntä.
--Niin, viemään niitä kaloja, joita te saatte uusilla verkoillanne, ja sitä maitoa, jota uudet lehmänne lypsää.
Kalle, totinen, hiljainen poika, hymähti:
--Ei toki niin paljoa.
--Kyllä se siinä yhdessä menisi, sanoi ukki. Kun meri kerran rupee antamaan, niin antakoon samalla täyden sylyyksen.
--Entä sinä, Helga?
--Minä en tarvitse mitään, sanoi tyttö lyhyesti ja ikäänkuin torjuen.