--Ajatelleeko Kallekin niin? Tiedätkö?
--En tiedä muuta kuin että kun piru kerran lähetti hänen tielleen rahat ja pani hänet ne ottamaan, niin Kalle ei koskaan tule niitä käyttämään, vaikka kuinka muuten kävisi.
--Piru lähetti, jämäsi Söderlingska.
Muuta ei hän siihen osannut eikä nyt tahtonutkaan.... Ne kyllä tulevat pitämään päänsä. On turhaa siitä nyt sen enempää puhua. Sanoi hän kuitenkin vielä:
--Voi sentään.. olin niin iloinen, varsinkin sinun tähtesi, että meille koittaisi paremmat päivät.
--Kyllä jumala keksii keinon vielä siihenkin.
--Jumala keksii, jämäsi hän taas, ja taas hänessä kuohahti. Mutta vielä kerran hän sai sen pidätetyksi. Ei nyt ... ei nyt ... ehtiihän siitä vielä. Kunhan se nyt vain tuohon viihtyy ja pysyy tyynenä ja pääsee levolle.
Syntyi äänettömyys.
--Lukisit nyt sentään.
Helga avasi kirjansa siitä, niihin oli sen sulkenut, ja alkoi lukea: