EMÄNTÄ (rukoillen) Elä hyvä Panu, elä häntä nyt enempi kiusaa. Päästä hänet pois … anna minun viedä hänet kotiin … elä lastasi menetä—se on sairas … sitä pelottaa … etkö kuule, kuinka valittaa…
PANU
Hän haltijata haastattelee … tietäjäksi valmistelekse.
EMÄNTÄ Eihän hänestä tietäjäksi … vasta vuoteelta nousi ja nyt tuonne telkitsit.
PANU
Mene tiehesi täältä!—Tulee tietäjä isäänsä isompi.—Tiehesi täältä.
Pois vaimo saastainen pyhästä toimituksesta (ajaa pois Emännän.)
PANU (avaa majan oven) Jouko!—Se on vielä haltijan lumoissa … silmät killuu kuin elukan silmät pimeässä—henki tulena palaa—palakoon!—pysyköön lovessa niin kauvan kun haltija pitää (aikoo hiljaa sulkea oven, mutta samassa)
JOUKO (hyppää ulos parahtaen niinkuin takaa-ajettu.)
PANU
Joko päästi?—Elä pelkää, Jouko…
JOUKO (sopottaen)
Helvettiin, helvettiin! Ei armoa, ei armoa!—
PANU
Ei ole vielä ihan päässyt.—Näitkö haltijan?
JOUKO (lyhyesti ja hätäisesti)
En nähnyt.