(Menevät.)
EMÄNTÄ (tulee)
Nyt sitä taas heittää.
(Vetäytyy pois, kun näkee PANUN ja ILPON tulevan.)
PANU (on täysissä noidan tamineissa, päässä huuhkajan höyhenistä tehty
takki, hihoissa ja harteilla kirjavia nauhoja, punanen paita, kädessä
taikarumpu.)
Vai nurisevat taas?
ILPO Uhriverojen paljoutta paheksuvat, huonoa riistavuotta valittavat. Sinun syyksesi sanovat. Ei ole muka taioistasi apua; Lappiin metsän riista vierii, Kontolan alavesiin veden vilja valuu.
PANU
Se on se vanha virsi. Sitä aina veisaavat, kun uhrata täytyy.
ILPO Eivät sano Kiesuksen uhreja kysyvän. Kehuvat jo muutamat juhannusjuhlille Kontolaan lähtevänsä.
PANU Sano heille, että kohta palaa riista moninkertaisena takaisin, niinkuin on aina ennenkin palannut, kun uhrit oikein toimitetaan. Tänä vuonna uusille haltijoille uhrataan ja uudet on uhraajat. Ei Panu enää yksin uhria toimita. On toverinaan oma poikansa, tietäjä kohta isäänsä isompi.
ILPO
Tule heille se itse selittämään.
PANU En jouda, aika on tärkeä, hetki on tullut. Järjestä juhlasaattue. Kun aurinko on oman korkeutensa metsän rannasta noussut ja teeren ensi kuherruksen kuulette, te liikkeelle lähdette ja minä täältä joukon kanssa pyhän vaaran veräjälle vastaanne tulen. (Emäntä tulee) Mitä täällä teet? (Ilpolle) Mene, Ilpo, ja tee niinkuin sanoin. (Ilpo menee epäröiden) Mitä täällä teet? Talo täynnä vieraita ja emäntä täällä kuleksii! Mene hoitamaan vieraita!—Etkö saa sanaa suustasi?