OLAI
Ei minulla ole aikaa sen hullun akan kanssa… (Menee.)
RAMPA-RIITAN ÄITI (rouvalle, joka aikoo hänkin mennä) Elä mene, elä, hyvä rouva, mene, ethän minua paeta tarvitse, enhän minä sinulle mitään pahaa!
ROUVA
Miksi tulit taas, vaikka pastori on kieltänyt sinua ovea avaamasta!
RAMPA-RIITAN ÄITI Kieltänythän on, pois ajanut, mutta minä vaan tulen. Tulin taas sinua katsomaan, silmäini iloksi sinua katselen, olet niin maire ja ihana, solakka kuin karitsa ja hipiäsi on hieno ja valkea kuin yksi-öinen kerman riitta—anna kun kättäsi hivelen.
ROUVA (tuskastuneesti)
Mene pois!
RAMPA-RIITAN ÄITI Elähän suutu… Kaunis olet, mutta miksi lienee sydämmesi niin kova. Et tahdo auttaa, vaikka voisit.
ROUVA
Olenhan jo monta kertaa sanonut, ett'en sille asialle mitään mahda.
RAMPA-RIITAN ÄITI
Mahtaisit, jos tahtoisit. Kun oikein pyytäisit, niin rukoilisi hän
Riitan puolesta, panisi koko seurakunnan polvilleen ja minä Riitan
kuoriin kantaisin.
ROUVA Eivät auta toisten rukoukset. Jos Jumala tahtoo, voi hän parantaa hänet ilmankin.
RAMPA-RIITAN ÄITI Auttoihan ennen. Pyhä erakko, joka ensimmäisen kappelin Kontojärvelle perusti, niin kun pani kädet päälle ja rukoili koko seurakuntansa polvistuessa, niin avun saivat. (Itkee.) Kun ei raukka liikahtamaan pääse, ei osaa onneton edes tarpeitaan pyytää, suu vääränä itkee ja silmillään vaan apua anoo. Ei kärsi sydämmeni tuota nähdä. Ettekä tahdo kurjan puolesta edes rukoilla, vaikka teitä Jumala kuulisi. Sydämmettömiä teitänne!