ROUVA
Puhu itselleen pastorille, en minä mitään voi.
RAMPA-RIITAN ÄITI (kavahtaa pystyyn) Puhu itselleen! Enkö ole puhunut! Enkö ole paljain polvin perässään ryöminyt. Vaan mitä tekee tämä: ulos ovesta ajaa, käsipuolesta pihalle heittää. Kelvoton on, paha hänet periköön!
ROUVA (nousee mennäkseen.)
RAMPA-RIITAN ÄITI
Elä mene, elä vielä mene!
ROUVA
Jos sillä tavalla panettelet pastoria, saat heti mennä tiehesi.
RAMPA-RIITAN ÄITI (kuiskaa)
Ota tämä huivi!
ROUVA
Mitä minä sillä?
RAMPA-RIITAN ÄITI Tämä on Riitan ristihuivi, sen sisässä hänet kasteelle kannettiin… Se oli hänellä päässään, kun ripille meni. Ota se ja pistä salaa alttariliinan alle. Kun rippiviinaa siunaa, sitäkin samalla siunaa, kun luvut lukee, sillekin lukee, kun kädet liinalle laskee, tämänkin päälle laskee. Käärin sen sitten lämpimiltään Riitan ympärille siitä paranee ja nousee.
ROUVA
Hyi sinua, pyhän sakramentin saastuttaja, kirkon häpäsijä!
RAMPA-RIITAN ÄITI Hyi itseäsi, hyi pappiasi ja sen pappisi Jumalaa, joka ette mihinkään kykene! Maltahan, kun… Panu teihin taudit ajakoon, tuhot teille nostakoon! Sydämmetön olet! Ei ole lasta sinulla etkä saa … soisin saavasi ja sen käsiisi kuolevan … vaan jos ei kuolisi, niin älytönnä eläköön, vaivaisena vaeltakoon!