JOUKO
Maahisen vihoja vastaan.
EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)
Kiisken evä ja hauvin hammas.
JOUKO Ne on veden vihoja vastaan—ja se on palanen puuta Kontolan kirkon seinästä papin vihoja vastaan… Otin sen omin päini … mahdoinpa älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen taikakirjasta reväistä.
EMÄNTÄ
Voi pakanata, voi syntistä…
JOUKO
Anna pois … elä!
EMÄNTÄ Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi! (heittää lieteen.)
JOUKO (kauhistuen) Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä minua nyt vihoista varjelee?
EMÄNTÄ Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen paransi—
JOUKO (ihastuen)
Auttaako käärmeenkin vihoissa—Reidankin käärmeen?
EMÄNTÄ
Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.—Onko se siellä vielä?