PANU (kuohahtaa) Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen edessään seisotte!
1:N MIES Hattu oli mulla päässäni!
2:N MIES En avopäin seisonut.
3:S MIES Saanneehan tuota kuunnella.
PANU Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat kilvan virsiänsä vetelevät!
NAISET Emmehän me vaan kun se niin … kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä säesti.
PANU En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli. Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla avustanee—
1:N MIES On oikeassa Panu—ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)
2:N MIES En kai minä … (menee.)
3:S MIES Saa kai minun oveani kolkuttaa—vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)