OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,—kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.
PANU
Kirkko?
OLAI Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.
PANU
Uhrilehdon niemessä?
OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.
PANU Pyhän uhrivaaran!—Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä ajatan!
OLAI En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.—Käykää kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.— Reita, kanna kirjani!—Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,—jos vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.—Seuratkaa minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)
(Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
liikkeitä lähteäksensä.)
PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie—yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!
MIEHET
Emmehän me … emmehän me muuta kuin…