EMÄNTÄ
Voi sinua, Panu!
ILPOTAR
Voi houkkoa! Pitää pappi henget, mitkä sai!
NELJÄS NÄYTÖS.
Uhrivaaran laella, jossa vanha kelohonka, ja sen edessä kivipaasi, jossa uhrilihoja ja uhrihalkoja. Hongan ympärillä istumakiviä. Siihen on kiinnitetty epäjumalan kuvia, lappalaisen näköinen, kädet ojona, toisessa malja; juurella lähde. Taka-alalla avara metsä- ja järvimaisema.—Mäen rinteessä alempana näkyy Panula.— Oikealla Panun taikamaja kalliossa, irvistelevine karhun- ja ketunkalloineen. Keväinen aamuyö.
(PANUN EMÄNTÄ ja HELUNA.)
PANUN EMÄNTÄ (hiipii taikamajan ympärillä, kuiskaa kaukaa, mutta ei uskalla tulla lähelle; on ilmeisen tuskan vallassa) Jouko!—Ei se kuule enkä uskalla minä huutaa. Ristiä suutele ja rintaan paina!—Koko yön on siellä vaikeroinut. Äsken kouristi enkä päässyt pitelemään. Se sitä aina helpottaisi, kun saisin pidellä. Voi meitä, voi! Voi minua, että käärmeen tapoin! En olisi tappanut, ei olisi Joukoon mennyt. Ei päästy pakenemaan.
HELUNA
Minä kohta pääsen; näiden uhrijuhlain jälestä lähden.
EMÄNTÄ Elä minua heitä … mitenkä minä, jos sinäkin. Odota, ehkä hänestä heittäjä lähtee … yhdessä pakenemme—
HELUNA
Ei lähde heittäjä, kenehen on kerran mennyt.
EMÄNTÄ
Voi, voi, et edes sinä niin sanoisi!