—Mistäs minä sen keskellä talvea saan?
—Minulla on varastossa.
—Kaikkia sinulla onkin.
—Kaikkia pitää olla … annat sen tytöllesi ja käsket pitää kolme yötä vasemmassa kainalossa ja sillä kiertää kolme kertaa toivottuansa—hyvin kauaitse ei saa kiertää—ja sitten pankoon sen salaa pojan vuoteen alle, niin kyllä tulee ikävä ja alkaa kiertää tyttöä samalla lailla … mutta miksi Karia tytöllesi?
—Ei ole parempaa poikaa koko heimossa. Saisinhan talooni miehen, joka johonkin kykenisi.
—En luule saavasi, vaikka mitä taikoja tekisit. Kari on niitä miehiä, joihin ei taika pure. Se on sitä Jorman lahkoa.
—Oletko koettanut?
—Koetin taikoa irti Annikista. Syötin salaa karhun aivoja ja sydäntä ja käärmeen pään läpi laskettua vettä juotin, mutta yhä enemmän alkoi antimia lunnaiksi kantaa.
—Et ottaisi vastaan.
—Kari on hurjapää, vaikk' on niin tyynen näköinen … saattaisi ryöstää tytön.