—Olisiko tuosta niin suuri vahinko, jos ryöstäisi?
—Siin' on taika, jota et ymmärrä.
—Mutta lupaahan se, ettet häntä Karille anna.
—En anna.
Panu astui alas lauteilta ja istuutui penkille kuivailemaan. Ilpotar pyyhkeili häntä kiireestä kantapäähän ja ojensi hänelle paidan, housut ja kauhtanan, vetäisi vielä vyönkin ympärille ja kiinnitti soljen.
—Kourista nyt kiitokseksi!
Panu kouristi kylvettäjäänsä.
—Kouristaisin enempikin, jos en olisi matkasta väsynyt.
—Et ole niin väsynyt, muuta mielessäsi hautelet.
—On totisia tuumia tekeillä huomenna, ja silloin ei saa naista lähestyä, onni menee, sen tiedät.