Lopuksi otti Panu lippaansa pohjalta hienoon vaatteeseen huolellisesti käärityn myttysen, joka avattuna näyttäytyi olevan korea helminauha.
—Tule tänne, Annikki, sanoi hän.
—Annikille helminauha! huudahdettiin pirtissä, ja kaikki kurottautuivat katsomaan.
—Mitäs te minulle tämmöisiä lahjoja, soperti Annikki sekä hyvillään että hämillään, ymmärtäen yhtä vähän kuin muutkaan, mistä hyvästä häntä yht'äkkiä tämmöinen onni kohtasi.
—Ei se ole minulta, vaan voudilta … vouti pestaa sinut saunapiiakseen.
—En huoli voudin pestistä, sanoi Annikki ja tarjosi takaisin lahjat.
—Pidä, kun olet saanut, tyrkytti Ilpotar.
—Vaan minä en huoli, siin' on omanne.
—Ei minun ole lupa takaisin ottaa, sanoi Panu.
—Niinpä panen tuohon,—ja Annikki aikoi heittää helmet uhrimaljaan.