—Kesyttäkää peto!
—Emme tiedä hänen taikojansa. Jos Kiesukselle hyväksi herkeämme, pappi meidät valtaansa saa niinkuin hänetkin. Papilla on hänen taikansa, se häntä hallita osaa. Ei ole meissä hänen kesyttäjäänsä.
—Opittaisiin taikansa. Panisit nuoren miehen hänen oppiinsa, se tiedot ja syntysanat tänne toisi. Lähettäisit Joukon Kiesusta oppimaan, jota muutenkin tietäjäksi neuvot.
—Emme tarvitse hänen tietojansa … ja kun kirosi minut, kiroisi poikanikin.
—Ei ole aika silloin toisen sovintoa hieroa, kun toinen aseitaan hioo, säesti Ilpo.
—Vaan jos kironsa peruuttaisi, jos pyörtäisi pyhät sanansa?
—Pyörtäköön hän, vaan minä en pyörrä.
—Teet, niinkuin tahtonet, minä sanoin mieleni, kun mieliä kysyttiin.
—Ei tohise tuulena Jormankaan tuumat … järkeä puhuu Jorma, järkeä
Panu. Ajattelen, että arpaa kysymme, virkkoi Patva-vanhus.
—Arpa toden tietänevi, vahvistivat muut.