—Kenen lienee tämä päähine?—ja Jorma veti kirjaillun hunnun povestaan.—Katajaan oli tarttunut, siitä sen löysin.
Annikin hunnuksi se tunnettiin.
—Kun lienee ollut Annikki, niin olkoon!
—Viattoman veren pääsi päälle ja heimosi päälle toimitit, sanoi Jorma uhkaavasti ja poistui.
—Välipä orjattarella, Reidan sikiöllä! En naisten henkiä häikäile.
Muut miehet ovat jo niin päihtyneet, että tuskin ymmärtävät, mitä on tapahtunut ja mistä oli ollut puhe.
—Kuka koskeen? Mitä? Kuka koskeen? hoilottavat he.
Mutta Ilpo on siksi älyssään, että muistuttaa pitävän kotihaltijalle uhrata, ennenkuin uusi päivä nousee, niin ei salli ruveta kuolleen kummittelemaan.
—Uhrata pitää, uhrata, niin pitää, kuin sanot! myöntää Panu.—Mitä mä tässä sille suun tukkeeksi? Jouko, Jouko hei, tule tänne!
—Jouko hoi! hoilottavat miehet.