Emäntä astui esille ja tarjosi haarikan olutta tulijalle, joka oli istunut pöydän eteen penkin päähän, samalla kun Panu oli istuutunut sen toiseen päähän.
Kun Martti Olavinpoika oli antanut haarikan takaisin, kysyi Panu:
—Sallinee vieras kysyäni, millä asioilla hän kulkee?
—Kuljen ainoan oikean Jumalan rauhaa ja evankeliumia julistaen ja kaikki kadotetut tahdon siitä osallisiksi saattaa.
—Luulin sinun minua kiroten tulevan ja sotaa hankkivasi.
—Väärät jumalasi kirosin, en sinua. Tuomitsin taikauskosi ja menosi, joilla ihmisiä pimeyteen sidot. Nyt olen tullut selittämään sinulle ja heimollesi, mikä on minun Jumalani ja mikä sinun ja mikä on ero heidän välillään.
—Turhaan taisit tulla! virkkoi Panu ylenkatseellisen huolettomasti.— Omat jumalamme tiedämme emmekä niistä neuvoja tarvitse; sinun jumalasi eivät meitä liikuta. Jos sitä varten tulit, parasta kun pyörrät entisille jäljillesi.
—Sitä varten tulin ja kysyn nyt, sallitko puhuakseni huoneessasi?
Ja kun Panu ei heti vastannut, lisäsi hän:—Ei vain Panu pelänne minua kuulla!
—Ei ole Panu vieraansa suuta koskaan sulkenut, haastoipa tai hoilotti.