—Näkivätkö sinut? kysyi Panu.
—Eivät nähneet … jäälle katosivat.
—Ole vaiti, sanoi Panu Ilpottarelle, joka taas alkoi sadatella miestään.—Mitä ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen.
Tuuli tuntuikin yhä kiihtyneen ja ulvoi jo myrskynä nurkkajuurissa pyrytellen lunta isoissa pyörteissä. Loimo Reitalan aholla oli sammunut, pieni tuikahdus silloin tällöin vain vielä ruiskahti taivaalle.
—Mitä ei tuli tehnyt, sen tekee pyry ja pakkanen, uudisti Panu vielä pirttiin tultuaan.
Pirtissä seisoi Jorma keskellä lattiaa ja Jouko pankon kupeella. Jouko ei ollut uskaltanut mennä palopaikalle eikä Ilpolaan, vaan oli jäänyt rantaan tulen loimoa katsomaan ja odottamaan, kuulisiko kenenkään rientävän paloa kohti. Siellä tapasi hänet Jorma, jonka Panun emäntä oli ajanut liikkeelle. Molemmat kuulivat he Panun sanat ovessa.
Panu säpsähti ja kysyi tiukasti:
—Mitä sinä täällä, Jouko?
—Tulen näin palavan … mutta johan taisi sammua, sopersi poika.
—Paloiko pappi saunaan? kysyi Jorma.