—Mistä minä tiedän…
—Tiennet, kun sytytit.
—Ja entä, jos sytytinkin! Parempi polttaa kuin palaa. Uhkasi polttaa minutkin.
—Pois pääsivät, virkkoi Ilpo.
—Ei ollut miestä miehessä, tuhkasi pilkallisesti Ilpotar.
Mutta silloin astui Jorma Panun eteen kädessä päre, jota oli ollut pihtiin panemassa, ja surumielisesti päivitellen ja päätään pudistaen virkkoi hän:
—Ei ennen näin vihamiestä vastaan käyty, eivät totta tosiaan Kalevan urhot nukkuvaa vierasta saunaan salvanneet ja elävältä polttaneet … ilmiotteluun vaativat, miekkansa mittasivat ja vuorotellen iskivät… Häpeän sukuani!
—Aika aikaa kutakin…
—Etkä sittenkään saanut surmatuksi … katsoin miestä ja kuulin hänen mielensä. Suurempien suojassa on … ei tulesi tehonnut.
—Mitä ei tuli teknyt, sen tekee pyry ja pakkanen.