—Kari oli siellä, ja hän se kaiken aikaa heidän puolestaan puhui ja nämä lähetti terveiset: »Sano Panulle, pahannimiselle, ettei Kari ennen päätään maahan kallista kuin on Annikki kostettu, eikä sitä katso, kohtasiko hänet nukkuvana vai valveilla, aseetonna tai aseellisena, iskikö niskaan vai otsaan, ja saman sanan vieköön voudille, jos tahtoo!»
—Vieläkö muuta virkkoi?
—Näin käski sanoa vielä Kari: »Sano Panulle, että reitalaisilla on vanhempi oikeus metsänkäyntiin Karjalan saloilla ja että missä hirven, peuran, ilveksen tai majavan tapaammekin, olkoon vaikka Panun pihassa tai hänen pyhällä vuorellaan, tapamme kuin omamme!»
—Oliko niitä siellä monta?
—Tupa oli täynnä miehiä ja hirvenajoon lähdössä kaikki.
—Saitteko selvän, minnepäin olivat lähdössä?
—Vielä huuti Kari jälkeemme: »ja sano vielä Panulle näin: Hirvenajoon lähtee koko Lapinpohja, Hirviharjulle rientää, tulkoon Panu sinne saaliinjaolle … hirven häntäluun hänelle pyhitämme!»
—Lähdemmekö saaliinjaolle? kysyi Panu.
—Lähdemme! vastasivat miehet yhteen ääneen.
—Vai otammeko koko saaliin?