—Kuka tappoi?
—Taru ampui Asloa sydämeen; siihen kaatui… Isä ampui Hilapan.
—Entä Ilpo?
—Kun kaatuivat, niin Ilpo löi kirveellä takaraivon puhki.
—Sillä sen omalla nuolellako se Aslon ampui?
—Sillä ampui … selästä tuli kärki ulos.
—Vaiti siellä! kähisi Panu latvapuolesta ja pudisti kirvestään.
—Oliko ilo nähdä ihmisiä tapettavan? kuiskasi vielä Jorma Joukon korvaan, mutta Jouko ei uskaltanut vastata—hänen poskensa vain värähtelivät niinkuin olisivat repeillä tahtoneet suupielistä ja silmäkulmista.
Väijyksissä olevat miehet tähystelivät kuin yhtenä silmänä salmen poikki toiselle rannalle, mistä hirvi oli tullut ja karistanut tullessaan kuin mustan portin lumiseen metsään.
Yht'äkkiä karkasivat koirat taas esiin korvesta ja alkoivat Kuisman nähtyään hurjasti haukkua. Kohta heidän perässään ilmaantui Kari kyyrysissään oksien alla hiipien ja heti hänen takanaan toisia miehiä, jotka kirjavista lappalaislakeistaan tunnettiin reitalaisiksi.