—Mikä on Turso?
—Mistäs minä sen tiedän, mutta se on vain semmoinen, joka viepi…
—Ja sinä uskot, että se sen voi?
—Ettekös te usko?
—Saattoihan sen Jumalakin parantaa.
—Ka, saattoihan Jumalakin tai Neitsyt Maaria emonen. Äiti sanoo, että Neitsyt Maaria emonen on yhtä hyvä jumala kuin oikea Jumalakin, ja pyhä Henrikki ja pyhä Pirkitta, joka karjaa varjelee… Sillä on sen kuva navetan parressa piilossa, ja siellä se sitä rukoilee, kun ei isä suvaitse. Isä on papin uskossa ja rukoilee niinkuin kirkossa.
—Mitenkäs Kaarina rukoilee?
—Minä rukoilen niinkuin äiti pienenä opetti:
Anna emoni, suo Jumala, laita lapselle osoa. viluhista lämmitellä, anna maata Maariainen, Kiesus leppein levätä, syötelläni nälkähistä, niinkuin Maaria makasit. Kiesus leppein lepäsit!
—Nyt on messu pidetty! Jo tulevat muutkin kirkosta.