—Joukon oli markkinoilla lumonnut. Ei ole siitä ollut itseensä poika … unissaan haastaa ja hourii usein.
—Nähdä tekisi mieleni vielä kerran. Lähdemme, naiset, kerran
Kontojärvelle katsomahan, kuulemahan.
—Eivät päästä meitä miehet … kielto on kova.
—Salaa lähdemme, kun ovat miehet kevätkalaan menneet, silloin lähdetään.
—Emme tietä tiedä…
Silloin astui puun takaa nuori mies, joka siinä oli hetken seisonut.
—Minä neuvon tien, kun lähtenette.
—Kuka sinä olet?
—Annikin veli! huudahtaa Panun emäntä hiljaa.
Hämmästyneinä katselevat häntä naiset, jotka siinä lähellä istuvat.