—Kerro niistä … mutta juohan toki maitosi ennenkuin se jäähtyy … tules tänne katsomaan, miten olen aikonut järjestää.
Hän vei hänet karsinaansa verhon taa, sai hänen suostumuksensa uusiin järjestelyihinsä, pani hänet auttamaan itseään, ja, kun uunin kylki oli saatu uuteen asuunsa, virkkoi hän, heidän vierekkäin sohvalle istuutuessaan:
—Kas niin, kerrohan nyt hyvistä enteistäsi!
—Niin, minä tarkoitin sitä nuorta miestä, Reita on hänen nimensä, joka tuli jo joulun aikana tänne ja pyysi saada asua saunassamme. Hän on kertonut…
—Hänen kalpeat kasvonsa ja palavat silmänsä ovat minua aina peloittaneet.
—Olet niin herkkä ottamaan epäedullisia vaikutuksia… Hän on kertonut olevansa entisen noidan poika.
—Olinhan siis kuitenkin oikeassa.
—Hänen isänsä oli noita ja pakana, mutta itse hän on kristitty, vaikka muutamia vuosia sitten hänkin oli täysi pakana. Hänet oli määrätty noidaksi isänsä jälkeen, ja hän olisi kai siksi tullutkin, ellei hänen äitinsä Jumalan ihmeellisten ohjausten vaikutuksesta olisi tuonut häntä Turkuun, jossa hänet kastettiin. Nyt tulee hän tarjoutumaan palvelukseeni ja olemaan avullisena heimolaistensa kristitsemisessä.
—Sehän oli onni, sanoi rouva hajamielisesti,—mutta pastori jatkoi innostuen:
—Se oli todellakin onni, kun en tähän saakka ole saanut käsiini ketään, joka tuntisi ihmisiä ja elämää tuolla laajalla perukalla, mikä melkein järjestään kuuluu olevan pakanallista seutua, vaikka nimeksi kyllä kristinuskon tunnustavat. Heillä on epäjumalansa, joille uhraavat, ja omat noitapappinsa ja taikatemppujen tekijät. Täällä ei ole mitään toimitettu … koskematon korpi kaikkialla.