—Ja suun täydeltä voileipää!
Toiset nauroivat.
—Aukaise sitten ensin oikea silmä ja sitten vasen ja sitten ensin vasen ja sitten oikea, niin siinä on tie.
Pojat alkoivat aukoa silmiään vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta ja purskahtivat sitten nauramaan. Mutta yht'äkkiä he vaikenivat.
—Ei saa nauraa ääneen metsässä!
—Minkä tähden ei?
—Hss! Näetkö? Siinä on haltija, se nukkuu.
Vähän matkaa tiestä oli suuri honka kaatunut juurineen maahan. Väärät juuret olivat kuin kymmenkätinen kummitus.
—Sen alla nukkuu haltija … ei saa uhraamatta ohi kulkea, kuiskasi
Nyyri.
—Mitä uhrataan?