—Mitä sinä tällä teet?
—Minä luen siitä teille, kun kuunnellette.—Reita avasi kirjansa ensi lehdet ja alkoi lukea maailman luomisesta. Pojat kuuntelivat haralla silmin, ja kun Reita oli lopettanut, virkkoi Nyyri:
—Sitäkö siinä on?
—Sitä ja vielä paljon muutakin.
Reita jatkoi lukuaan poikain maatessa mahallaan kivellä kyynärpäittensä varassa, päät kallellaan. Joukokin oli tullut uteliaaksi ja läheni ryhmää. Kun he huomasivat hänet, huusi Nyyri:
—Tule sinäkin, Jouko, kuuntelemaan, kun se loihtee.
—Ei tämä loihtua ole, sanoi Reita. Se on Jumalan sanaa.
—Jumalako sen on sanonut?
—Jumala, suuri Jumala, kaikkivaltias ja väkevä, joka maailman loi, kuulettehan.
—Ilmatarpahan maailman loi, virkkoi Jouko oikaisten.