—Kukas sinä olet?
—Tunnetteko sen hyvän paimenen, joka tuntee lampaansa ja joka tutaan lampailtansa?
—Emme tunne … minkä hyvän paimenen?
—Ristuksen Kiesuksen maailman Vapahtajan.
Pojat seisoivat äänettöminä ja katselivat suurin silmin häntä, jonka puheesta eivät mitään ymmärtäneet. Sitten aikoivat he mennä.
—Älkää menkö … istutaan tähän kivelle … tulkaa katsomaan.
Hänellä oli laukku mukanaan, ja laukkuun oli ommeltu risti, kalkki ja sydän, papin rouvan ompelema punaisella langalla mustalle kankaalle. Se herätti poikain uteliaisuutta.
—Mitä sinulla on tuossa? kysyä tokaisivat he.
—Tässä on pyhä kirja, tulkaa katsomaan.
Pojat kapaisivat kivelle Reidan viereen. Reita otti raamatun ja aukaisi sen poikain eteen. Uteliaina ja silmät pyöreinä tutkivat he kirjailtuja lehtiä ja kuvia.