—Etkö antaisi minulle ruokaa? pyysi Reita.
—En anna, sinä olet isän kiroissa.
—Ei minuun hänen kironsa pysty.
—Mutta minuun pystyy.
—Ei pystyisi sinuunkaan, kun oikean uskon omistaisit ja Ristuksen
Kiesuksen suojaan antautuisit ja tämän kirjan tietoja kuuntelisit.
—Senkö salatietoja? kysyi Jouko epäröiden. Onko sinulla ne?
—Kaikki, jotka tahtovat, voivat ne oppia.
Jouko katseli kirjaa ja Reitaa. Sitten otti hän kontistaan leivän ja antoi sen Reidalle.
—Tullet tänne taas huomenna, niin luen lisää, sanoi Reita.
Jouko poistui mitään vastaamatta. Ajatuksissaan astui hän lehmäin jäljessä, aina silmällä pitäen suurta härkää. Ennenkuin hän auringon mailleen painuessa astui pihaveräjästä sisään, kuulosti hän, oliko isä tullut kalasta. Ei ollut tullut, ja vasta sitten uskalsi hän itse tulla.