Pappi oli hypännyt uhripaadelle ja huusi savun seasta kirvestään välähyttäen.
—Pysykää aloillanne! Ken kohottaa kätensä, saa nuolen rintaansa. Turha on teidän aseettomien miesten käydä meitä vastustamaan!
—Rientäkää kylään ja noutakaa aseenne! käski Panu. Onhan teitä toista vertaa enemmän miehiä!
—Sulkekaa tie siellä! komensi Olai. Joka astuu askelenkaan, hänet hukka perii!
—Voi teitä kurjia raukkoja! kähisi Panu nähdessään, etteivät hölmistyneet miehet mihinkään ryhtyneet, ja koetti vielä kerran ponnistautua irti.
—Älkää päästäkö häntä!
—Kyllä pysyy! vastasi Kari ilahtuen.—Nyt pysyt!
Silloin astui pappi alas uhrikiveltä, heitti pois kirveensä ja meni miehiä kohti, jotka olivat vetäytyneet loitommalle pyhän koivun alle ja sen taa.
—Tulkaa lähemmä! sanoi hän lempeästi.—Ja naisille, jotka olivat puiden välistä tapausten menoa seuranneet, huusi hän:—Käykää tänne, vaimot, tahdon puhua teillekin!
—Pois naiset pyhästä uhritarhasta! huusi Panu.