—Kaikki saa Tapio omansa takaisin!
—Entä kun hänen ilveksensä ammuit pyhältä vuorelta?
—En ole hänen ilveksiään ampunut!
—Kari tietää, hän puhukoon.
—Niin on kuin Jorma sanoo!
Kari kertoi, miten he Jorman kanssa olivat ilvestä ajaneet ja sen Panun ampumana pyhältä vuorelta tavanneet.
—Semmoinen olet! lopetti hän.
—Tiesin, mitä tein,—vastasi Panu päätään nostaen. Haltijalta luvan hankin, haltijain tahdon tiesin. Minä kaikki tiedän, te ette mitänä. Ette omaa tuhoanne pelätä tiedä.
—Älä kehu tiedoillasi, vastasi pappi, astuen hänen eteensä. Et mitänä tiedä, vaikka kehut. Tiesitkö voudin koskeen suistuvan, kun sen suden suuhun Annikin syöksit?… Tiesitkö, kenen kirosit, kun kirkon kirosit?… Et omaa vaimoasi kristityksi tiennyt … et tiennyt, ketä omasta pojastasi kasvatit, kun olit tietäjäksi kasvattavinasi… Et tiedä vieläkään, kuka väärään viisautesi ohjasi. Tietäjä luulet olevasi, mutta on sinua parempi tietäjä, joka on hankkeesi häpeään saattanut.
Panu luuli, että pappi itsestään puhui ja saman luulon luki hän omiensa silmistä. Hänen katseensa arkiutui, hän räpytti luomiaan ja hänen jäsentensä pinnistys laukesi. Hän aikoi sanoa jotakin, mutta tunsi sanainsa voiman yht'äkkiä laimenneen. Tuon työtä se oli kaikki … se se oli kaikki tiennyt ja tahtonut…