Mutta Panu huusi:
—Parastanne olen aina tarkoittanut, teille metsän otukset eteenne ajanut, teille kaupat käynyt, teitä tiedoillani, taidoillani auttanut! Hyväntekijänne olen!
—Sortajamme olet ollut, nylkijämme, pettäjämme! virkkoi Kari hänen takanaan.
Panu nyhtäisihe eteenpäin ja tempasi pitelijänsä mukanaan puun alle. Hän seisoi nyt miestensä edessä, papin ja heidän väliin asettuen, ikäänkuin estääkseen heitä hänen haltuunsa joutumasta.
—Kaikki omani saatte! huusi hän… Varokaa itseänne! Se loihtii ja lumoo teidätkin … naiset jo lumosi ja vielä miesten mieletkin kääntää. Vieras se on teille, velho ja viettelijä, minä olen kanssanne samaa sukua ja heimoa … pois hänet ajakaa ja minut vapauttakaa! Jos minut hänen käsiinsä jättänette, kaikkien haltijain vihat teitä kohtaan kääntyköön!
—Itse olet haltijoita vihoittanut ja Tapion kiukkuun kansaa kohti yllyttänyt! vastataan hänelle.
—Aina olen metsän väkeä teille lepytellyt!
—Entäs kun aarteensa tyhjensit?
—Heimon hyväksi sen tyhjensin!
—Itse olet enimmän osan pitänyt!