—Eivät osanneet, Ilpo, aarrettani löytää haltijain vuorelta, vaikka lehdon polttivat ja taikamajani ja taloni.
—Missä ne olivat? Kontolan miehet kovin etsivät ja minultakin kyselivät … puolet olisivat luvanneet.
—Siellähän olivat taikamajan nurkassa, Reidan vaatteiden alla maan sisässä. Olin palaa pelastamaan juostessani. Olin hukkua, kun yli salmen uin.
—Uhrirahat otit? Et sano, minne kätkit?
—En sano.
—Oliko niitä paljon?
—Oliko paljon! Vielä on Panulla kahmaloittain hopeaa ja kultaa, vaikka menisin Venäjälle ja itselleni sotajoukon pestaisin. Ei sieltä miehet lopu ja halusta tulevat. Vielä kerran kirkko savuaa ja papin maksa höyryää. Vielä katuvat, jotka minut pettivät.
—Ethän omaa heimoasi vastaan?
Panu ei siihen vastannut, vaan virkkoi:
—Poltti taloni ja poltti pyhän vuoren … olisi minutkin polttanut.
Pahasti petitte minut.