—Jos istahdettaisiin tuonne kiven suojaan, Panu? virkkoi taas jälkimmäinen mies.—Kovin painaa kontin viileke olkapäätäni. Onhan vielä yötä hiihtää.
—On yötä, on yötä, ei mitään muuta kuin yötä. Kolmeen päivään ei ole enää nähty auringon nousevan.
—Nousseeko meille enää milloinkaan…
He hiihtävät rannalla olevan kiviröykkiön luo, heittävät taakat olaltaan ja istahtavat kukin kivelleen.
—Kohtahan sanoivat tuolla lappalaiskylässä perillä oltavan. Tätä joen pohjaa kun hiihdetään, niin alkaa koski kohista. Kosken kahden puolen vaarat kohoavat, siinä on kylä, ja siinä se asuu.
—Niinhän neuvoivat.
—Siinä se asui jo silloin, kun Reita, vanha Reita, kävi täältä salatiedot saamassa.
—Luuletko sinä saavasi?
—Saadani täytyy. Rahan ahne on Lapin noita.
—Mistä rahoja sait?