—Ei sinulle neuvoani pitäisi … olet sukuni vihamies … heimoni vainolainen … tyttäreni pojan tapoit.
—Neuvo … ota, mitä tahtonet … älä apuasi kiellä!
—En ota enempää … pääsi hinnan sain.—Poistukaa, heimot! virkkoi hän sitten miehilleen, yhä enemmän horroksistaan selviten.
Miehet poistuivat, kota tyhjeni, ja Panu jäi kahden kesken tietäjän kanssa.
—Papin tuhota tahdot? kysyi tietäjä.
—Papin tuhota, kirkon kukistaa ja entisen valtani voittaa!
—Kirkko on kirkkotaialla kukistettava!—Näistä tee taikasi: toukasta, joka kirkon seinäpuuta jäytää, vedestä, jolla kastaa, viinasta, jota verenä juottaa, ja leivästä, jota lihana syöttää. Ne sekoitat multaan, jonka kirkon kynnyksen alta kaivat. Tee pussi vaatteesta, jonka kirkon vaatteesta varastat, kätke se taikina siihen pussiin ja pussi rintasi päälle piilota, kierrä sillä kirkko kolmesti myötä- ja kolmesti vastapäivään, niin kirkon väen valtaasi saat, eikä pappi saa niitä vastaasi nostetuksi.
—Entäpä miten papin tuhoan? kysyi Panu malttamattomasti.
—Pappi on taialla tuhottava, mutta vaarallinen on papin taika.
Tahdotko millä uhalla tahansa?
—Vaikka henkeni menköön!