Pärrytys kiihtyi, joikuminen muuttui kiljunnaksi, tietäjä teki liikkeitä kuin lentääkseen, koko hänen ruumiinsa tutisi, ja hänen silmänsä säihkyivät puolihämärässä.—»Nyt se viimeisen taipaleen kokkona lentää … tunturin laelle lentää … nyt se tuiskahti alas, rotkosta sisään … Tuonelaan.»
Kaikki kannukset, suuri ja pienet, pomahtivat pärryttimien yhteisestä iskusta ja vaikenivat siihen, kun tietäjä, niinkuin lennosta ammuttu lintu, kaatui suulleen maahan ja jäi siinä kädet hajallaan liikkumatonna lepäämään.
Syntyi hiljaisuus, ei kuulunut hiiskaustakaan, koski vain seinän takana kohisi, se oli niinkuin olisi haltija haastellut.
—Nyt se on Tuonelassa … nyt se sitä neuvoo.
Panun oli vallannut pelko, hän oli kuin pyhässä paikassa, hänen kätensä vapisivat, ja parta tutisi. Hän istui kuin syytetty tuomiotaan odottaen … nyt ne haltijat hänen asiastaan haastelevat … jos vainajat vimmastuivat, jos yht'äkkiä kaikki hänen kimppuunsa karkaavat … jos tuo tullessaan tietäjä sieltä kaikki pahain laumat. Odotusta kesti, kauan hän viipyi, miehet kodassa istuivat hievahtamatta paikoillaan kuin kivipatsaat, silmät liikkumattomina kuin lasihelmet häneen tuijottaen… Lapsekkaat ovat hänen loihtunsa näiden loihtujen rinnalla, vähäiset voimansa, tyhmät taikansa ja leikkikalu kannuksensa.
Koira ulvahti majan seinän takana, tainnoksissa makaava tietäjä vavahti, heräsi vähitellen ja nousi pienten kannusten hiljaa rummuttaessa istualleen. Hänen vähän aikaa äänetönnä istuttuaan kysyi Panun ja Ilpon takana istuva mies:
—Mitä näit matkoillasi? Mitä kuulit kulkiessasi?
Ummistaen silmänsä ikäänkuin muistellakseen, mitä oli nähnyt, virkkoi tietäjä hetken kuluttua harvakseen ja vielä kuin houreissaan puhuen:
—Näin tekosi pahat, Panu, kuulin syyttäjäsi … vihaa sinulle vainajat, hukkaa haltijat … vanha mies, jonka takaa iskien tuhosit, tiennetkö, kuka on … turvaton orjatyttö, joka koskeen karkasi … vanha vaimo, jonka kuoliaaksi kolhit … tiennetkö, keitä ovat … nainen nuori ja hempeä, sukua suurta, jonka päiviltä peloitit … tunnetko? … oma kotihaltijasi, jota pilkkasit … haltijan pyhän ilveksen tapoit … haltijoitasi taitamattomien taikain kahleissa kidutit … kaikki sinulle kostoa kirkuivat … apua antamasta epäsivät. Mutta ei tule avutta Tuonelasta Lapin tietäjä … vainajat voittaa ja vallitsee … haltijat hillitsee … keinot neuvoo, kenelle haluttaa…
—Neuvo … neuvo! huohotti Panu hätäisenä.